Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Lähetystörakennus - Suomen suurlähetystö, Varsova : Suurlähetystö : Lähetystörakennus

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Varsova

Embassy of Finland
Ul. Fr. Chopina 4/8, 00-559 Warszawa, Poland
Puh. +48 22 598 9500, fax: +48 22 621 3442
S-posti sanomat.var@formin.fi
Polski | Suomi | Svenska | English |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Lähetystörakennus

Alivuokralaisasunnosta omaan taloon

Suomen Varsovan-lähetystön kanslia sijaitsi aluksi hotelli Bristolissa ja sen jälkeen hotelli d'Europessa. Omiin tiloihin lähetystö muutti loppuvuonna 1922. "Omista" tiloista puhuminen on toki hieman liioiteltua, sillä osoitteessa Plac Napoleona 3 sijainneet lähetystön toimitilat sijaitsivat alivuokralaisasunnossa.


Hotelli d´EuropeHotelli d'Europe viime vuosisadan alussa

Lähettiläs Erik Ehrström vuokrasi yksitoista huonetta käsittävän huoneiston kalustettuna rouva Izyckalta, joka taas oli vuokrannut tilat talonomistajalta, rouva Goldstandilta. Pieni parannus tilanteeseen saatiin loppuvuonna 1924, kun ensimmäinen kahden vuoden vuokrasopimus umpeutui. Uuden kolmeksi vuodeksi tehdyn sopimuksen perusteella rouva Izycka vei huonekalunsa pois, jonka jälkeen lähetystö teetti huoneistossa korjauksia ja sisusti sen paremmin lähetystöksi soveltuvilla huonekaluilla.


Lähettiläs Idmanin murheellinen tilanne

Syyskuussa 1929 rouva Izycka kuoli. Lähetystö pääsi talon omistajan kanssa sopuun ja jatkoi samoissa tiloissa tästä eteenpäin päävuokralaisena. Muutto toisiin tiloihin oli toki käynyt mielessä, varsinkin kun tilat olivat lähettiläs K.G. Idmanin mukaan talvella erittäin kylmät ja rappukäytävä oli likainen, pimeä ja pahalta haiseva. "Kun ei kuitenkaan toista huoneistoa ole saatavissa, ei ole muutakaan neuvoa kuin ainakin toistaiseksi jäädä nykyiseen asuntoon", summasi Idman UM:lle lähettämässään kirjeessä.

Ministeriössä Idmanin murheisiin suhtauduttiin ymmärtäväisesti ja häntä kehotettiin etsimään lähetystölle uudet toimitilat. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Muutto ei onnistunut. Joko huoneiston vuokra oli liian korkea tai tilat liian epäkäytännölliset. Niinpä Suomen-lähetystön osoite pysyi vuodesta toiseen samana.

Lokakuussa 1935 Idman kirjoitti ministeriölle tilanteesta, joka ei vuosien saatossa ollut ainakaan parantunut. Huoneet olivat pimeitä ja nuhruisia. Myös alakerrassa asunut talonmiehen perhe aiheutti ongelmia, koska perheen huoneistossa ei ollut ikkunoita. Niinpä he joutuivat tuulettamaan rappukäytävän kautta, jolloin se oli usein täynnä ruuan hajua. "On itsestään selvää, että on erittäin hankalaa asua talossa, jossa aina on sovittava talonmiehen kanssa tämän ruokajärjestyksestä ym. asioista silloin kun Suomen lähetystössä odotetaan vieraita. Kun esimerkiksi pääministeri ja ulkoministeri rouvineen kävivät Varsovassa olimme erikoisesti puhuneet asiasta talonmiehen kanssa. Luonnollista on kuitenkin, ettei aina voida edeltäpäin tietää milloin joku huomattava henkilö käy luonani. Seurauksena on, että on sattunut, että vieraani joskus vielä vuosia jälkeenpäin nauraen muistelevat ja seurassa kertoilevat kokemuksiaan Suomen lähetystön rappusista". Puolan kansallisruoka bigos ainakin oli aromikkaimmillaan kolmantena päivänä valmistuksesta.

Idmanilla oli toinenkin murhe. Talonmiehen perhe kasvoi tasaista vauhtia. Myös perheen sukulaisia oli muuttanut alakerran huoneistoon. Ymmärrettävästi tilat kävivät ahtaaksi ja ihmiset pitivät rappukäytävää ja katua oleskelutilana ja välillä myös juhlapaikkana. Lähettilään mielestä myös eräs toinen seikka oli hiukan kiusallinen. "Tavallista on, että talonmiehen vaimo istuu ulko-oven edustalla ja antaa rintaa lapselleen toisten huutaessa ja leikkiessä hänen ympärillään. Tällaista perheidylliä vastaan ei luonnollisesti sinänsä kenellekään voi olla muistuttamista, mutta tavallista on, että vieraan maan edustuslaitoksia koetetaan sijoittaa toisenlaiseen ympäristöön". Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Suomen lähetystö piti majaansa Plac Napoleona 3:ssa aina toisen maailmansodan syttymiseen saakka.

Suurlähetystö raunioiden keskellä

Lokakuun 1. päivänä 1945 nimitettiin Eero Järnefelt lähettilääksi Varsovaan. Paikan päälle saavuttuaan uusi lähettiläs joutui muiden edustajien tavoin majoittumaan kaupungin ainoaan ehjään hotelliin - Poloniaan, josta lähetystö sai käyttöönsä kolme huonetta. Järnefelt kävi katsastamassa myös vanhat tilat. "Entinen huoneisto on täydellisesti tuhoutunut. Sekä Place Napoleon että sitä ympäröivät korttelit kuuluvat pahimmin tuhoutuneisiin kaupunginosiin. Sillä paikalla, missä lähetystön vuokrahuoneisto oli, ovat ainoastaan talon seinät jääneet pystyyn. Muuten on kaikki soraläjänä, joten mitään lähetystön taloon jätettyä irtaimistoa ei ole voinut säilyä tuholta."

Vuoden 1947 kuluessa lähettiläs ja lähetystösihteeri löysivät itselleen asunnon kaupungilta. Kanslia sekä päällikön ja kakkosmiehen virkahuoneet sen sijaan olivat edelleen hotelli Poloniassa. Kanslia-apulaisilla oli omat "yksityishuoneensa" hotellissa. Lähetystöllä oli siis käytössään kolme virkahuonetta. "Mutta huoneet ovat kuitenkin hajallaan ilman keskinäistä puhelinyhteyttä ja tilan ahtaus edelleenkin on esteenä arkiston järjestelylle ja tehokkaan työnjaon toimeenpanolle", valitti Järnefelt, joka oli lopen kyllästynyt ainaiseen kävelyyn työhuoneesta toiseen.

Lopulta lähettilästä onnisti. Helmikuun 27. päivänä 1948 hän sähkötti ministeriölle, että lähetystölle oli tarjottu vuokrattavaksi "jälleenrakennettua taloa" osoitteessa Humańskakatu 10 aivan Sveitsin, Kiinan ja Bulgarian lähetystöjen vieressä. Rakennuksessa oli kolme kerrosta ja pihalla autotalli ja huvimaja. Lähetystön käsityksen mukaan talo soveltui erinomaisesti sekä kansliaksi että residenssiksi ja se pyysi UM:ltä pikaista vastausta. UM näytti hankkeelle vihreää valoa ja huhtikuun 30. päivänä 1948 Järnefelt allekirjoitti viisivuotisen vuokrasopimuksen talon omistajien Wladyslaw ja Maria Szczecinskan kanssa. Pitkäksi venähtäneen remontin jälkeen lähetystö muutti uusiin tiloihin joulukuun alussa 1948. Tammi-helmikuussa 1949 328 m2:n tilojen kalustaminen saatiin loppuun. Lähettiläs Järnefelt oli tyytyväinen: "Vuokratalo on osoittautunut tarkoitustaan vastaavaksi Varsovan poikkeukselliset olot huomioon ottaen."

Kaikesta huolimatta sama vuokratalo katsottiin jo 1950-luvun puolivälissä auttamattoman pieneksi ja tiloiltaan vanhentuneeksi. Lähetystö kävi neuvotteluja Puolan viranomaisten kanssa, jotka tarjosivatkin muutamaa vuokrarakennusta, joita taas suomalaiset eivät hyväksyneet. Puolalaisten mielestä paras ratkaisu olisi se, että suomalaiset hankkisivat oman tontin ja rakentaisivat sinne haluamansa talon. Suurlähetystön mielestä jotain oli todellakin tehtävä, sillä Humańskakatu 10 ei enää soveltunut edustustokäyttöön saati sitten Suomen käyntikortiksi. "Suurlähetystön kanslian ja virkahuoneiston sopimattomuus tarkoitukseensa lienee siinä määrin tunnettu, ettei tähän puoleen ole syytä tarkemmin puuttua. Mainittakoon kuitenkin, että suurlähetystön naapurina olevat rivitalot ovat parruin ulkopuolelta tuetut, suurlähetystön kellarissa on aina sateella vettä, seinät halkeilevat ja sekä putket että sähköjohdot ovat uusimisen tarpeessa. Viereisten talojen vuotavien kattojen kautta tuleva kosteus pilaa jatkuvasti sekä virka-asunnon että kansalian sisätiloja. Näin ollen on suhteellisen lyhyen ajan kysymys, milloin suurlähetystön talo tulee asumiskelvottomaksi", totesi suurlähettiläs Osmo Orkomies kesäkuussa 1967.

Tontti ulica Chopinalla

Puolalaiset tarjosivat 1960-luvun lopulla ahkerasti vuokrataloja ja tyhjiä tontteja Suomelle, mutta mikään ei täyttänyt suomalaisten vaatimuksia. Viranomaiset alkoivat jo tuskastua koko touhuun, kunnes 1970 kaikki loksahti kohdalleen. Puolalaiset ehdottivat suurlähetystölle tonttia Varsovan diplomaattikaupunginosasta Chopina 4-6:sta. Tontti oli alunperin varattu Turkin lähetystölle, mutta kun se ei sitä tarvinnut, tarjosivat puolalaiset tonttia Suomelle. Tällä kertaa tontti kelpasi, ja 14.11.1970 tehdyllä vuokrasopimuksella se vuokrattiin Suomelle 99 vuodeksi tai "ikuiseksi ajaksi", kuten asia vuokrasopimuksessa ilmaistiin. Sopimuksessa oli maininta, että rakentaminen oli aloitettava puolentoista vuoden kuluessa allekirjoittamisesta. Puolalaiset perustelivat tätä sillä, että he eivät kaupunkikuvan vuoksi halunneet pitää keskeisellä paikalla olevaa tonttia tarpeettoman pitkään tyhjänä.

Suomen suurlähetystö Chopina -kadulla


Suurlähetystörakennus Chopina -kadullaSuurlähetystörakennus Chopina -kadulla

Suomalaisilla tuli kiire määräajan suhteen, mutta tontilla tehtiin keväällä 1972 sen verran töitä, että puolalaiset saatiin vakuuttuneiksi siitä, että suomalaiset olivat tosissaan rakentamassa tontille omaa lähetystörakennusta. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin helmikuussa 1974. Arkkitehti Erik Adlercreutzin suunnittelema ja Otto Wuorio oy:n urakoima lähetystörakennus valmistui elokuussa 1975 ja otettiin käyttöön 22.9.1975. Viralliset avajaisjuhlat pidettiin 4.12. 1975 ja itsenäisyyspäivää päästiin viettämään uusissa tiloissa Chopina-kadulla. Suomesta juhliin saapuivat valtiosihteeri Matti Tuovinen, arkkitehti Adlercreutz ja rakennuttajan eli rakennushallituksen samaten kuin Otto Wuorio oy:n edustajat.

Teksti: Jussi Pekkarinen

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 21.8.2013


© Suomen suurlähetystö, Varsova | Tietoa verkkopalvelusta | Yhteystiedot