Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Historia - Suomen suurlähetystö, Varsova : Suurlähetystö : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Varsova

Embassy of Finland
Ul. Fr. Chopina 4/8, 00-559 Warszawa, Poland
Puh. +48 22 598 9500, fax: +48 22 621 3442
S-posti sanomat.var@formin.fi
Polski | Suomi | Svenska | English |  |  |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Historia

Itsenäistyneet Suomi ja Puola

Lähetystöneuvos Juho Jännes kirjoitti 27.1.1919 Berliinistä ulkoministeriöön: "Tänään saapui lähetystöön eversti A. Björklund, joka Tuontikunnan asiamiehenä on oleskellut Puolassa. Häneltä kuulin oloista Puolassa seuraavaa: Paderewski oli lausunut herra Björklundille toivomuksen, että Suomi ja Puola pian ryhtyisivät diplomaattisiin ja taloudellisiin suhteisiin keskenään. Minusta näyttää siltä, että pätevän suomalaisen edustajan lähettäminen Varsovaan todella olisi sekä poliittisesti että taloudellisesti Suomen etujen mukaista."

Marraskuussa 1918 keskusvaltojen luhistuttua Puola itsenäistyi marsalkka Józef Pilsudskin johdolla. Maaliskuun 8. päivänä 1919 pidetyssä valtioneuvoston täysistunnossa ulkoasiainministeriön ensimmäinen sihteeri George Winckelmann esitteli osallistujille Puolan tasavallan hallitukselta saapuneen sähkösanoman, jossa pyydettiin Suomen hallitusta tunnustamaan Puolan itsenäisyys. Valtioneuvoston puollettua tunnustamista, valtionhoitaja Mannerheim määräsi lähetettäväksi Puolan tasavallan hallitukselle sähkösanoman, jossa itsenäisyyden tunnustamisen ja onnittelujen ohessa toivotettiin Puola tervetulleeksi itsenäisten ja vapaiden valtioiden joukkoon.

Gyllenbögel, Suomen ensimmäinen Varsovan-lähettiläs

Suomen Puolan lähetystö Varsovassa oli maamme ensimmäisiä ulkomaanedustustoja ja sen ensimmäiseksi asiainhoitajaksi nimitettiin 14.11.1919 tapahtuneessa Presidentin esittelyssä Kauhajoella vuonna 1884 syntynyt Karl Walter Boris Gyllenbögel. Lähettilääksi hänet nimitettiin 30.4.1920, missä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1921. Suomen lähetystö aloitti toimintansa kahdessa kylmässä huoneessa (lämmitykseen tarvittavasta hiilestä oli tuolloin Varsovassa huutava pula) Bristol-hotellissa.

Gyllenbögel kirjoittaa muistelmissaan Puolaan liittyvistä mutkistavista asianhaaroista seuraavasti: "Ensinnäkin: missä olivat sen valtion rajat, jossa minun nyt tuli toimia? Niin, sitä ei kukaan voinut minulle kertoa. Tosiasia nimittäin oli, ettei niitä vielä ollut lainkaan olemassa. Jaha-no missä sitten tämän valtion pääkaupunki hallituksineen oli? Ei sekään asia näyttänyt vielä olevan kovin selvä. Krakova se kai oli ollut, mutta nyt sanottiin sen muuttaneen Varsovaan tai ehkäpä jonnekin muualle; siitä asiasta saisin itse ottaa selkoa." Eversti Gyllenbögel antoi valtuuskirjansa Puolan Valtionhoitajalle Jósef Pilsudskille 14.6.1919 Varsovassa.

Gyllenbögel innostui Puolasta omaksui nopeasti myös puolan kielen. Jo valtuuskirjansa jättötilaisuudessa hän puheessaan valtionhoitaja Pilsudskille käytti kielenä puolaa, mitä Pilsudskin sanotaan kovasti arvostaneen. Muistelmissaan Gyllenbögel kertoo opiskelleensa puolan kieltä ensimmäisten kuukausien ajan aina aamuisin kuuden ja kymmenen välillä. Puolan hallitukselta 1921 saatu Polonia Restituta -kunniamerkki koristi lähettiläämme rintapieltä aina juhlatilaisuuksissa.

Puolan toisen tasavallan aika päätökseen

Itsenäistyneen Puolan johdon tärkein tehtävä maailmansotien välisen ajan ns. toisessa tasavallassa oli yhdistää kolmen eri valtakunnan osina olleesta maasta yhtenäinen valtio. Yhdistämisessä onnistuttiin hyvin, vaikka poliittiset olot pysyivät epävakaina. Myös Puolassa kasvatti 1930-luvulla kannatustaan nationalistinen oikeistovirtaus, joka aiheutti levottomuutta varsinkin kansallisten vähemmistöjen keskuudessa. Ulkopolitiikassaan Puola koetti tasapainoilla Saksan ja Neuvostoliiton välissä etsien tukea toisaalta muista ns. reunavaltioista ja toisaalta vanhasta liittolaissuhteestaan Ranskaan. Gyllenbögelin jälkeen maailmansotien välisessä Puolassa toimivat lähettiläinä Erik Gustaf Ehrström, Hjalmar Procopé, Karl Gustaf Idman sekä Bruno Kivikoski.

Toinen maailmansota vaikutti luonnollisesti myös Suomen lähetystöjen toimintaan asemapaikoissaan. Esimerkiksi Suomen Varsovan-lähetystö jätettiin dramaattisissa tunnelmissa. Diplomaattisuhteet Suomen ja Puolan välillä solmittiin uudelleen loppuvuodesta 1945. Uusi Varsovan-lähettiläs Eero Järnefelt esitti valtuuskirjansa 23.10., heti Suomen Moskovaan ja Lontooseen nimittämien edustajien jälkeen. Hän saapui maahan, jota sotaa seuranneiden rajanvetojen perusteella oli siirretty satoja kilometrejä länteen.

Lähettiläästä suurlähettilääksi

Ulkoasiainhallinnon varhaisvuosina Suomi oli mukautunut 1800-luvun alkupuolelta periytyvään tapaan, jonka mukaan ambassadööri-nimitys kuului vain suurvaltojen keskenään vaihtamille diplomaattisille edustajille. Käytännössä sääntö oli menettämässä merkitystään jo ennen toista maailmansotaa, mutta esimerkiksi Pohjoismaat pitivät siitä omalta osaltaan kiinni aina 1940-luvun lopulle. Suomi ja Neuvostoliitto sopivat heinäkuussa 1954 edustustojensa korottamisesta suurlähetystöiksi. Neuvostoliiton lisäksi Suomi oli tässä vaiheessa valmis vaihtamaan suurlähettiläitä Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäseninä olevien länsivaltojen kanssa. Vuoden 1954 aikana suurlähettiläiden vaihdosta sovittiin myös Puolan ja Italian kanssa. Näin lähettiläs Järnefeltistä tuli suurlähettiläs Järnefelt.

Kansainvälisessä politiikassa siirryttiin varsin pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen idän ja lännen välisen vastakkainasettelun aikakauteen. Puola kuului seuraavan yli 40 vuotta kestäneen kauden ajan Neuvostoliiton valtapiiriin, ns. itäblokkiin. Päällisin puolin pitkälti rauhallisen pinnan alla Puolassa kyti levottomuus.

Sosialismin murroksesta EU-aikaan

Puolassa pinnan alla kytenyt levottomuus johti järjestelmän lopulliseen kaatumiseen, kun 1980-luvun alussa Gdanskin telakoilta alkanut kansanliikehdintä ja Solidaarisuus-liikkeen synty myötävaikuttivat täyden itsenäisyyden palauttamiseen ja sosialistisen leirin romahtamiseen.

Sosialismin romahdettu Puola hakeutui voimakkaasti mukaan läntiseen yhteistyöhön asettaen tavoitteikseen jäsenyyden sekä puolustusliitto Natossa että Euroopan unionissa. Suomi tuki EU:n laajentumista ja tänä päivänä Puolan jäsenyydet molemmissa organisaatioissa ovat toteutuneet. EU:n jäseninä Puola ja Suomi ovat nyt lähempänä toisiaan kuin koskaan ja niin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kuin taloudenkin aloilta löytyvät yhteiset intressit ovat vilkastuttaneet maittemme suhteita entisestään. Nykyisen suurlähettilään johdolla suurlähetystö jatkaa aktiivista työtään Suomen ja Puolan välisten suhteiden tiivistämiseksi.

Teksti: Jussi Pekkarinen, Aleksi Vakkuri

Suomen edustustonpäälliköt Puolassa

  • 1919-1920 Karl Walter Boris Gyllenbögel, va. asiainhoitaja
  • 1920-1921 Karl Walter Boris Gyllenbögel, lähettiläs
  • 1922-1926 Erik Gustaf Ehrström, lähettiläs
  • 1926-1928 Hjalmar Procopé, lähettiläs
  • 1928-1938 Karl Gustaf Idman, lähettiläs
  • 1938-1939 Bruno Kivikoski, lähettiläs
  • 1939-1940 Bruno Kivikoski, lähettiläs (Bukarest)
  • 1945-1954 Eero Järnefelt, lähettiläs
  • 1954-1955 Eero Järnefelt, suurlähettiläs
  • 1955-1958 Gunnar Palmroth, suurlähettiläs
  • 1958-1963 Jorma Vanamo, suurlähettiläs
  • 1963-1967 Martti Ingman, suurlähettiläs
  • 1967-1972 Osmo Orkomies, suurlähettiläs
  • 1972-1976 Jussi Montonen, suurlähettiläs
  • 1976-1980 Ralph Enckell, suurlähettiläs
  • 1980-1984 Taneli Kekkonen, suurlähettiläs
  • 1984-1987 Olavi Rautio, suurlähettiläs
  • 1988-1991 Unto Turunen, suurlähettiläs
  • 1991-1995 Jyrki Aimonen, suurlähettiläs
  • 1995-2000 Seppo Kauppila, suurlähettiläs
  • 2000-2004 Hannu Hämäläinen, suurlähettiläs
  • 2004-2008 Jan Store, suurlähettiläs
  • 2008-2012 Vesa Himanen, suurlähettiläs
  • 2012-2014 Jari Vilén, suurlähettiläs
  • 2014-           Hanna Lehtinen, suurlähettiläs

Lähteet

  • Gyllenbögel, Boris: Sotilaana ja diplomaattina Itä-Euroopassa. Entisen Moskovan-
  • lähettilään muistelmia. Tammi, 1946.
  • Nevakivi, Jukka: Ulkoasiainhallinnon historia I 1918-1956. Valtion Painatuskeskus
  • 1988.
  • Maailmanhistorian Pikkujättiläinen, WSOY 1988.
  • Paloposki, Jyrki; Pekkarinen, Jussi: Jorma Vanamo - vanhan koulun diplomaatti. Otavan kirjapaino Oy 2001.
  • Pullat, Raimo: Suomi ja Puola. Suhteita yli Itämeren 1917-1941. Hakapaino Oy 1997.
  • Saarinen, Hannes: "Demokratian kriisi ja toinen maailmansota" teoksessa
  • Valtioneuvoston istuntojen pöytäkirjat v:lta 1919.
  • Ulkoasiainministeriön Keskusarkisto: S: 5F, 12L
  • Ulkoasiainministeriön verkkosivut (www.formin.fi)

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 9.9.2014


© Suomen suurlähetystö, Varsova | Tietoa verkkopalvelusta | Yhteystiedot